Ikääntymistä, talven tuloa ja muita aatoksia

Vanhenemisesta...

Ikääntymisen käsitteet ovat epäoikeudenmukaisia ja piste!
Niin kauan kun et ole vielä täyttänyt 60v - olet noin viisikymppinen - ah, niin nuorekas ja elämä edessä, vaikka tukka olisikin takana. Mutta varjele sen jälkeen kun joskus TÄYTÄT sen 60v niin arvaappa mitä - olet yht'äkkiä SEITSEMÄNNELLÄ KYMMENENNELLÄ ja niin sinulta saakeli vieköön jäi se kuuskymmpisvaihe elämättä. Kyllä minä tästä nyt niin mieleni pahoitin ja päätin, että en täytä, en - jatkan toisen 10 vuotta vielä viiskymppisenä, sitten on oikeudenmukaisempaa puhutella noilla hurjilla luvuilla.

No eihän minua oikeasti tuossa ikäasiassa muu häiritse kuin se, että ei tämä elämä nyt tässä vielä voinut olla - kun on tuo mieli puoli kuitenkin ihan virkeä. Omat vinksahdukset eivät yleensä itseä vaivaa :). Kroppa ei tosin tahdo ehtiä enää mukaan. Aamuisin varsinkaan. Mutta vielä minä näytän noille "seiskakymppiseksi kutsujille" närhin sellaiset :)

No kun päätin, etten täytä niin en täyttänyt tai ainakaan juhlinut :) - Oltiin herrahenkilön kanssa "matkoilla" ja mukavalla matkalla oltiinkin.
Suosittelen sydämeni pohjasta saakka Madeiraa kaikille liikuntakykyisille ja luontoa rakastaville. Ihan parasta matkailua!
Ruoka on hyvää, Funchal on erittäin kaunis ja siisti kaupunki - ja ennenkaikkea - näkemistä ja liikkumista riittää. Aurinkorantoja ei ole, mutta hotellien uima-allasalueet palvelevat sitä harrastusta hyvin ja lisäksi on merivesiuimaloita.  Lämpötila saarella on melkoisen vakaa ympäri vuoden - ei kuuma ei kylmä. Abouttia 20 asteen molemmin puolin ja eikun sinne :)

Ja kuten kuvista näkyy - kamera kesyyntyi melkoisen hyvin käyttökelpoiseksi matkan aikana. Vihvikin toimii....

Talven tulosta

Jos talven tulosta pitäisi tänä vuonna tehdä tuloslaskelma, niin se ei suinkaan olisi niin tuikitavallinen miinusmerkkinen tulos,  vaan päinvastoin - plusmerkkistä näyttäisi tähän asti. Lämmöt keikuttelee edestakaisin niin kovaa kyytiä, ettei mittarit pysy perässä. Aurinko on leikkinyt varjoleikkiään lähes joka päivä. Juuri nyt kun tätä kirjoitan, on pihassa kymmenkunta senttiä lunta, mutta eilisen -7 asteen sijaan onkin +1.5. Toivottavasti saadaan  valkoinen joulu. Joulupukki kurahaaalarissa ei ole paras näky!


Tästä päivästä

11.12.13 - tänään tai eilen, miten se sitten lasketaan, on tasan vuosi siitä kun suljin työpaikkani oven viimeisen kerran. Silloin en tiennyt lainkaan, mitä tuleva vuosi toisi tullessaan. No nyt sen tiedän: pitkiä hitaita aamuja, mökkireissuja keskellä viikkoa, matkoja lomakausien ulkopuolella ja muita "ekstempore" hommia.
Yhdellä sanalla sanottua, tämä vuosi toi elämääni takaisin  käsitteen "vapaus".
 Irwin on sen aikanaan niin hyvin kuvannut laulussaan Maailma on kaunis:
Vapaus by Irwin

Tänään on myöskin vuosi siitä, kun kävin elämäni ensimmäisen kerran TE-toimistossa. Silloin käskettiin palaamaan asiaan vuoden kuluttua :). Soittelin sinne männäviikolla ja sain ohjeet toimittaa kaikki asiani verkossa ja sieltä saatetaan sitten joskus toukokuulla kysäistä, josko olen vielä työttömänä / hengissä :). Lupailivat eläkettä jo 62:sena --- ELÄKÖÖN eläke!!  Vähän tässä on pistänyt miettimään, että josko ne jostain mulle vielä töitä sattuisivat löytämään... No minua suojelee tuo koulutuksen puute - tällä koulutuksella ei nimittäin montaa hommaa tehdä, ei siivota eikä mennä myyjäksi tai kassalle. Lisäkoulutusta tarvitaan heti ja sitähän ei seitsemännelläkymmenennellä-olevalle neiti-ihmiselle anneta - toivottavasti :).

Sukuhistoriasta

Olen ollut kiinnostunut jo pitkään, mutta ikäväkseni olen huomannut, että kaikki ne tarinat, joita nyt olisi hyvä muistaa, eivät kiinnostaneet silloin aikoinaan mummun kertomina :(. Harmillista. Jotain olen kuitenkin jo saanut selville ja 1700-luvulla olen variksia tutkimassa - Rautalammin Horonkylällä :D. Olen siis sukuhistoriayhdistyksen jäsen ja sitä kautta pääsen käsiksi jonkun verran noihin vanhoihin kirkonkirjoihin. Tosin uusi laki, joka piilottaa lähihistorian, koitunee minunkin kiusakseni, kunhan lähemmäs nykypäivää pääsen.

Äärimmäisen mielenkiintoista ja mukaansa tempaavaa touhua tämä on. Yöunet lähes menivät, kun mietin miten pääsen eteenpäin Variksissa. Mielenkiintoista on myös huomata, miten Ruotsin valta näkyy kirkokirjoissa: kaikki suomalaiset nimet on "käännetty" ruotsiksi - Villet on Wilhelmejä, Juhot Johaneita jne. Varis nimi sain tuplaveen siihen aikaan, mutta kuten nyt tiedämme - minä olen jälleen näitä yksinkertaisia variksia, joten se siitä ruotsin vallan sivistävätä vaikutuksesta :)
Äidin puolen suku on minulle paljon tuntemattomampaa aluetta, joten sitä on vaikeampi jäljittää. Talven pitkinä päivinä aion sen kuitenkin selvittää ja olisipas mukava löytää kaikki serkkunsa ja muut sukulaiset vielä vanhoilla päivillään ... Siis tästä tuli taas uusi harrastus!



Joulusta
olen aina nauttinut. Kaikki se touhu ja tuherrus, jonka jouluvalmistelut aiheuttavat, on aina ollut vain rauhoittavaa sen kaiken kiireen keskellä. Työelämässä ollessani keksinkin miten tuon touhun saa järjestettyä järjelliseen muotoon. No se pelastava enkeli oli tietysti EXCEL!!  Siihen vain parin viikon kalenteriaika vaakariville - päättyy jouluaattoon ja pystyyn kaikki hommat. Ruksit sitten viikonpäivien kohdalle mitä milloinkin pitää saada tehdyksi ja AVOT - siinä se joulu tuli :)

Tämä on  n i i n  hyvä keksintö, että se on edelleen käytössä. Tämän vuoden jouluaskareet alkaa tänään (flunssa on hellittänyt) piparkakkutaikinalla. Siitä se lähtee ja paluuta ei ole - ennenkuin tapaninpäivänä, kun maha pystyssä sohvalla maataan ja mietitään, että mihis se joulu meni muuallekin kuin vyötäröön :)

Tästä joulusta on mutenkin tulossa erilaisempi. Meidän katon alla oleilee tripla-papan lisäksi yksi sekopäinen ja yksinkertainen mummu. Kyllä - olen mummu, kolmella ämmällä ja yhdellä isolla sydämellä <3
Tämä ihanuus ja rakkauspakkausprinssi on nyt kohta kolmen viikon ikäinen ja on vienyt mummunsa sydämen täysin. Ikävää pukkaa jo parkkipaikalla, kun olen kyläreissulta kotiin lähdössä. Ei tätä tunnetta pysty selittämään - sen tietää vain kun sen kokee.
Tonttumyssyt ja puvut on jo kaivettu naftaliinista, sänky on valmiina jne...
Ulko-ovella on nyt kyltti: Mummola - Pappakin asuu täällä :)

Oikein mukavaa joulun odotusta ja aherrusta kaikille toivottaa mummu!

Valmistautuminen

... kameran käyttöön  on sujunut vaiherikkaasti. Sen verran olen opasta lukenut ja kameran mainoksia, että wihvi-valmius on koneeseen luvattu. No - tekniikasta valveutuneena (?) päätin, että kyllähän minä nyt yhden wihvin saan kameran ja kännyn välillä toimimaan ja eikun hommiin.
Oppaassa ei sanottu mitään muuta kuin että wihvi on. Siitä sitten vain kameran asetukset kohdilleen, mutta ei mene wihvi-verkko päälle ei millään. Känny kohdilleen, muttta sanoo että "camera disconnected". Ja tätä veivuuta oli sitten yhden illan verran, kunnes aamulla meni pinna ja kun ei edes Nikonin sivuilta löytynyt apua, otin yhteyttä tekniseen tukee ja pyysin linkkiä perusteellisempaan oppaaseen.

Aamu

Mailivaste tuli tosi nopeasti ja siinä linkki oppaaseen. Toimin näiden ohjeiden mukaisesti, mutta ei toiminut edelleenkään. Aloin jo kirjoittaa uutta tulisempaa mailia, mutta päätin lukea ohjeet loppuun saakka. Siellähän se sitten oli,  viimeisessä kappaleessa: Wihvi toimii vain, jo kamerassa on muistikortti paikallaan!!!  Minkä ketkun vuoksi tätä ei oltu kirjoitettu: A) kameran mukana tulleeseen pikaoppaaseen B) Heti tuon Wihvi-osuuden alkuun?!!?!? Äkämystystä! Tästä teinkin reklamaation - ystävällissävyisen kylläkin - uskokoon ken voi :)

DODDIIN - no eipä ollut muistikorttia ei, koska en ollut vielä sellaista hankkinut tähän kameraan.
Lainasin siis kortin vanhasta kamerasta ja avot - connection succeeded - indeed :)

Maapallon synty :)

Voi sitä riemua ja riehua, mikä vanhan softakoodarin sielun valtasi, kun sai tämän pienen asian ihan itse tehtyä - tai no siis, oppaan avulla, mutta että ongelma ei ollutkaan omien korvien, vaan loppuviimeksi kuitenkin rivien välissä :)

Nyt on siis kaikki esteet kameran käytölle poistettu - ei muuta kuin kuvaamaan ja sitähän onkin jo tehty monta akullista. Näytteitä mukana :)

... matkalle lähtöön on ollut menossa jo usemman viikon :). Kohteena syyskuun lopun lomalle on Madeira, tuo kaikkien kehuma "luontoparatiisi".  Odotukset ovat tietysti korkealla niin maisemien kuin ruoankin suhteen. Ja huushollimme herrahenkilö odottaa vesi kielellä, että pääsee maistelemaan paikallisia leivoksia ja muita makeita herkkuja.

Matka on aiheuttanut paikallista kuhinaa myös verkkokauppaan, kun piti uusi matkalaukku hankkia. Yksi onkin jo saatu ihan kotiin asti ja eiköhän sillä selvitä, minä siis. Herrahenkilöllä on oma laukkunsa, tietty - eihän siihen yhteen laukkuun nyt mahdottomia mahdu - on sillä aina NIIN paljon kamaa mukana :)

... kunnon kohottamiseen on myös aloitettu. Olen muistaakseni jo aiemmin kehunut kovasti paikallista kuntosalia aktiivisuudesta ja reiluudesta. Se on taas tullut kovasti todistettua tämänkin kesän aikana. Minulle iski kesä-väsy kuntosalin kohdalla joskus toukokuussa, niin elokuussa tulikin jo sähköpostia otsikolla "missä olet" :)... Nyt olenkin  kohta pariviikkoa reenannut - ja vielä pariviikkoa jäljellä ennen lomaa - eiköhän se siitä :).  Tänään kävin uusimassa sopimuksen salilla ja näin ollen talven harjoittelut on taattu. On se mukava, kun joku vähän katsoo selän takana, että kunto säilyy - olkoonkin, että sen(kin) takana on loppuviimein kuitenkin pisnes :).

.... talven varalle näkyy pakastimien ja kellarin täyttymisenä. Tänä vuonna tuli säilöttyä pitkästä aikaa myös avomaankurkkuja (n.10kg). Ja täytyypä sanoa, että kelvollisia tuli ja kahta sorttia, valkosipulilla ja ilman. Herrahenkilö toppuutteli, että ei saa tehdä liikaa, ettei jää syömättä. Nyt se toppuuttaa, että pidetään taukoa syömisessä, etteivät lopu kesken... Elä tässä sitten :)!
Kasvihuoneessa on vielä chilit ja paprikat "tuotannossa" ja omenoita puissa piirakoita ja kuivausta varten. Kuivatut omenat tekevät vain niin hyvin kauppansa, että ei ole vielä talvea varten jäänyt.
Viimesyksynä tein ensimmäisen kerran tomaattisosetta itse ja nyt piti kokeilla uudelleen. Hyvää tuli tästäkin, vaikka reseptin kokeilumielessä vaihdoin.

Suosittelen säilöntää kaikille myös stressin poistoon! Siinä "maiset murheet unhoittuu", kun padat ja kattilat porisee hellalla ja purkit kolisee. Ja se maistamisen riemu!! Älä jätä väliin :)

Syksyn rauhaa

... puutarhassa

Sireeni syyskuussa

Kaikenlainen hektinen touhuaminen ulkona puutarhassa ja kasvihuoneessa alkaa pikkuhiljaa vähentyä. Ne muutamatkin puutarhan pakolliset hommat, kuten kompostin tyhjentäminen ja syyslannoitus, on nyt tehty! Samalla huomasin, että raparperi on päättänyt lähteä uuteen kasvuun, joten kohta on taas "raparepi-piirakan" aika. Toinen syksyinen "ihme" on se, että sireeni on aloittanut kukinnan uudelleen - toivottavasti ei sentään tulppaanit päätä nousta kukkimaan nyt syksyllä ...

Höpsähtänyt puutarhuri ehti tuossa välillä potemaan syksyn ensimmäisen flunssan.
KOLME pitkää päivää sisällä nokka tukossa ja kuumeessa, kun ulkona oli mitä ihanin sää. No nythän tuo kaunis ja lämmin sää näyttää vain jatkuvan ja jatkuvan, eikä sienien poiminnallakaan ole niin kiirettä. Parin sienireissun jälkeen vain muutamat rouskut korin pohjalla ja yhden suppilovahveropikkelssin aineet. Ei oikein hyvälle näytä vielä...

... sohvalla
Tuossa sairastaessa ehdin tutustua erittäin perusteellisesti television ohjelmantiin ja kykyyn viihdyttää!
Eihän TV:stä yksinkertaisesti tule enää mitään katsomisen arvoista. Jos jotain on odotettavissa, niin vasta syssymmällä,  jos sittenkään. No,  Solsidan jatkuu, se on hyvä asia ja siihenpä se taitaa sitten jäädäkin. Harmillista. Jokus aikoinaan on ollut tarjolla paljon hyvää kotimaistakin draamaa, mutta mihinkähän ne kaikki luparahat ja tukiaiset oikein menee - ei ainakaan ohjelmatuotantoon. Täytynee varmaankin keskittyä itse tuohon draaman tuottamiseen, tosin osallistuminen ei ole niin kivaa kuin katsominen :)
No ruokaohjelmia kyllä riittää - Ulla leipoo - Leila Leipoo - Kyllikki leipoo ja Sirkka siivoaa. Leivotaan kotimaassa, Ruotsissa, Norjassa, pohjoisessa ja etelässä ja ihan varmasti Virossa, Ranskaa ja Italiaa unohtamatta. Ja näistäkin ruoka & leivontaohjelmista on karsittu pois ne mukavat, kiinnostavasti ja hyvin tuotetut.

Luonto-ohjelmat (Solsidanin lisäksi) ovat valopilkkuja muuten niin mustalla TV-taivaalla. Ne ovatkin yleensä hyvin tehtyjä ja tuotettuja ja todella mielenkiintoisia. Mutta ei luontokaan jaksa päivästä toiseen kiinnostaa - tosin ei ole vaihtoehtoja, jos toisaalla on tarjolla vain taikinaa tai väkivaltaa.

... lomalla, lomalle, lomassa, lomaan?
Tässä alkaa olla syksyn myötä aika kääntää ajatukset tulevaan lomaan! Jos sitä nyt meikäläisellä lomaa on, mutta ainakin reissuun ja siihen liittyvän rekvisiitan hankintaan eli uusi kamera on jo kolahtanut postilaatikkoon ja matkalaukku myös :). Kyllä nettishoppailu on kivaa!

Joskohan sitä tämän kameran kanssa aloittaisi siten, että ottaisi toiseen käteen käyttöoppaan, toiseen laitteen ja lähestyisi asiaa huolella.  Voisi saada aivan toisella tavalla irti kameran ominaisuuksista, jos edes tietäisi mihin sillä on mahdollista päästä :D.

Tosin ensimmäinen filmirulla on jo täynnä (akullinen kuvattu) ja ihan ok kuvia - ei siinä valittamista. Näinköhän sittenkään jaksan tuota opasta lukea ...


.... lopussa
Oheisessa kuvassa oiva esimerkki erivaiheessa olevista projekteista, joilla kuitenkin PITÄISI olla sama loppuaikataulu :)

PS Tämän viikon kirjallisuusvinkki:
Sain äitienpäivälahjaksi  Teresa Välimäki - Johanna Lindholm: Purkissa! -kirjan. Nyt olenkin keskittynyt tuottamaan noilla resepteillä erilaisia lisukkeita ja herkkuja. Suosittelen kaikille herkku.... suille :)

Leipää, inhimillisyyttä ja orkideoita

Leipäkone kesytetty
Lopultakin - nyt ollaan jo sinut! Kolmas kerta toden sanoi ja täytyypä siihen sanoa se lisäksi, että onhan se tuore lämmin leipä ihan TÖRKEÄN hyvää :). Tuolla keittiössä se kone puksuttaa nytkin ja saan yöpalaksi tuoreen voileivän. NAMS!
Vielä mennään samalla reseptillä - en ole uskaltanut vielä vaihtaa - voi olla että sinunkaupat loppuu siihen. Teen reseptimuutoksen syssymmällä :)

Inhimillisyyttä peräänkuulutan!
Päivälehtien otsikoiden perusteella voisi äkkiä päätellä, että meiltä on kadonnut inhimillisyys / ihmisyys kokonaan. Männä viikolla otsikoi Keskisuomalainen, että kilpaveneellä liikkunut soutaja jätti uimarin ns. hukkumaan, koska "hänen veneensä oli liian kiikkerä pelastustoimenpiteisiin" ja souti tiehensä!!! Muutama päivä myöhemmin otsikoissa oli parikin vanhuksia koskevaa tapausta, joissa ei auttavaa kättä ojennettu, kuten kaikkien hyvien tapojen mukaan olisi pitänyt!

Minua alkaa pelottaa vanhuus! Jos meidän kasvatuksemme tulos on tätä, niin on varauduttava siihen, että turhaan huudat apua kadulla selälläsi maaten, kakkulat ja hampaat hukassa. Ei pysähdy kukaan ja jos pysähtyy, niin hänkin on rollaattorilla, eikä näin ollen pysty ojentamaan auttavaan kättään. Tosin hän soittaa kyllä sinulle apua, jos on silmälasit ja / tai kännykkä mukana,  että on millä soittaa ja näkee mihin soittaa!

Sarkasmia! Joo - on on, mutta on siinä melkoisen iso ripaus myös realismia mukana. O tempora o mores - sanoi hamiltonkin aikanaan vai kukaseoli?

 Orkideahullutus!
Tämä ei ole lainkaan itseaiheutettua - ei, vaan todella vanhan ja  hyvän ystävättäreni syytä, kaikki tyynni. Tulivat kylään mukanaan kaksi (2) perhosorkideaa - sisuksiltaan erivärisiä. Ja siinä se iski orkideavillitys - kerralla kanveesiin ja sitten vietinkin yhden kokonaisen päivän netissä etsien hoito- ja käyttöohjeita. Oikein orkideayhdistykseenkin liityin - vai liityinkös kuitenkaan? Hmmm - en nyt muista, mutta läheltä ainakin piti :)

Samaan syssyyn muistin saaneeni  työkavereilta (syytä en enää muista) puikkokämmekän vuonna nappi & tappi . Se on kitunut vuosia ja ollut tappolistalla, mutta en vielä ollut "ehtinyt" heittää sitä pois.  Näinpäs sille koitti uusien tulokkaiden keralla ihan uudenlainen - leveämpi elämä :).

Puikkokämmekkä

Kasvualusta uusittiin ja ruukku - kasvupaikka on sama kuin näillä uusilla hienohelmoillakin. Kaikki toimenpiteet kirjataan ekseliin ylös = kurinalainen / säännöllinen hoitotapa :). Tästä palkinnoksi odotan sitten todella rehevää kukintaa - joskus.  Tosin edellisen kerran kun tämä puikkokämmekkä suostui kukkimaan, en ollut hoitanut sitä lainkaan ja siitä kukinnasta on todisteetkin olemassa tuossa vieressä.

Jotain muutosta kukka on olossaan kokenut, koska on jo nyt muutaman päivän jälkeen nostanut keikejään (= orkideasanastoa ja tarkoittaa sivuverso :D ) pystynpään ja on muutenkin elämänhaluisemman oloinen.


Paljonkohan näitä erilaisia hullutuksia vielä on tulossa? Jos joka viikko iskee joku, minulta kertakaikkiaan loppuu aika - pitäisi nimittäin ehtiä luppoistelemaankin :). Ehkä ne hanget rauhoittaa meikäläisenkin :)

Leipäkoneen sisäänajo

Olen haaveillut leipäkoneesta jo vuosia ja nyt vihdoin, erilaisten ruoka-aine-allergioiden pakottamana, päätin toteuttaa haaveeni.

Ja kuinkas sitten kävikään:

Innoissani roudasin uuden koneen kotiin ja hädin tuskin maltoin odottaa seuraavaan päivään koeajoa varten.  Aamulla kone esille ja ohjekirja viereen. Sieltä resepti esiin ja aineet koneeseen, töpseli seinään ja START. Vasta tämän jälkeen hitaasti syntyi päässä sellaisia kysymyksiä kuten: Mikäs tässä olikaan määritelty oletusarvoisesti leivän kooksi - no 900g ja minä tein taikinan 750g ohjeella - no hups! Mikäs olikaan paistoaste - no medium ja minä haluan tumman - no hups!  Ja eikäku painamaan STOP-nappulaa - lukemaan huolella käyttöohje uudelleen, ettei tulisi taas virhettä ja uudet säädöt paikalleen ja START. Nyt ohjelma alkoi tietysti alusta - eli taikina alustui uudelleen jne... Lohdutin itseäni, ettei se nyt varmaankaan kovin vaarallista  voi olla  kun kyseessä on leipätaikina ja ryhdyin odottamaan. Leivän kehkeytymisaika on vähän alle 3 tuntia.

Kahden ensimmäisen kierroksen tulokset

Tulihan se leipä sieltä valmiiksi aikanaan, mutta: Ilmeisesti reseptiä tuunatessani olin laittanut aivan liian vähän jauhoja ja leipä lässähti n. 8 cm korkuiseksi pannariksi ja oli sisältä aivan taikinaa... :(
Söin minä sitä - maku oli ihan kohtuullinen ja siitä päätin, että suunta on oikea, parametreja pitää vain säätää :) - ei huolta, yrittänyttä ei laiteta!


Ja eiku aamulla uusiksi:  Luin koneen käyttöohjeet uudelleen ja laitoin reseptin mukaisesti kaiken - jauhojakin riittävästi. Ja taas odotus alkoi. Joskus tunnin kuluttua vilkaisin sattumalta leipäreseptiä hieman tarkemmalla silmällä ja mitämitämitä!!!!
Siellä sanottiin: kuivahiivaa 1.5 tl ja tuorehiivaa 10g. Arvata saattaa, että minä olin käyttänyt tuota 10g annosta kuivahiivalle, mikä tarkoittaa yli 2 kertaa suurempaa hiivamärää kuin mitä oli tarkoittettu :(....

- Leivästä tuli kyllä ihan suht. oikeankokoinen, makukin oikein hyvä, mutta hieman pelottaa tuo hiivan määrä - mitähän mahtaa vatsa sanoa? - No, se kuullaan myöhemmin, luulen ma :D

Tässä ei nyt auta ajatella, kuin että "kolmas kerta toden sanoo" ja  odottelen tässä koneen jäähtymistä. Sitten vain uudet aineet sisään ja leivonta käyntiin. Sopii sitä sohvalla odotella ja kuunnella kun leipäkone laulaa - toivottavasti nyt oikeilla nuoteilla.

Mitä tästä opimme? Lue ohjeet, lue ohjeet toiseenkin kertaan ja lue KAIKKI ohjeet! Iloista leipomista kaikille muillekin leipäkoneesta haaveileville :)

Aika lentää

... sisällä ja ulkona!
Kuukausia on kulunut edellisestä bloggailusta - mihin lie aika hävinnyt. No olihan tuossa pari suurtapahtumaa -  juhannus ja Keitele-jazzit  - välissä, mutta silti :)

Yhden MERKITTÄVÄN huomion olen tehnyt: Suomen kesä on paljon pidempi, kuin mitä olen tähänastisen elämäni perusteella luullut!  No kuinkas niin? Noh, töissä ollessa kaikki "kesäasiat" painottuvat niihin muutamiin vapaisiin viikkoihin ja siinä se kesä sitten meni, öpaut 4-5 viikon mittaisena. Mutta nyt, kun tästä ihanuudesta on saanut nauttia jo toukokuusta alkaen, niin tuntuu, että sitä vain jatkuu ja jatkuu... Hyvä niin!


Ja se mitä meidän tammi ennusti, on sitten pitänyt paikkansa - ihanan lämmin kesä on ollut!!

Ei tarvitse tammiparkaa saunapuiksi pilkkoa - ainakaan vielä. Tietysti tästä seuraa myös viikottainen ruohikon leikkaaminen, joka jostain syystä on  ajautunut allekirjoittaneen vastuulle. Talossa asuva herrahenkilö ei ole siihen kovin hanakasti osallistunut - mitä nyt olosuhteiden pakosta pari kertaa :). Uuden leikkurinkin sain vauhdittamaan tätä harrastustani. Nooh - ei talon herraa voi kyllä laiskuudesta syyttää, tuolla hän on ahertanut katoilla, terasseilla ja laitureilla pitkin kesää, joten jotain minunkin on syytä hommailla :)

Puutarhassa
... on todella ollut kasvu kohdillaan. Ensimmäinen kurkku saatiin jo juhannuksena, tomaatteja on tullut tähän mennessä n. 4 kg ja paprikoiden satoisuus on ylittänyt täysin kaikki odotukseni. Raparperin lehdet tuppasi menemään jo tontilta ulos, mutta nyt se onkin jo purkeissa, siis raparperi - ei tontti :)

Kasvihuoneessa iloisia yllätyksiä ovat olleet: amppelikurkku, joka on tehnyt lähes 30 kurkkua ja suippopaprika, jonka idätin kaupasta ostetusta paprikasta.  Kasvihuonekurkku ei ole oikein tiennyt kasvaisiko vaikos ei ja on päätynyt tuottamaan satoa vasta ihan viimeaikoina. Kilomääräisesti tuotosta on paljon, koska kurkut ovat painaneet 400 - 700g, mutta kappalemäärällä ei tänä vuonna vissiin hurrailla, tosin - "vielä on kesää jäljellä ♪ ♫ ♪..."
Joskus ennen muinoin minulla oli tapana säilöä itse avomaankurkut talveksi. Jossain vaiheessa se sitten jäi ja monesti niitä on vesikielellä muisteltu. Nyt on tullut "se aika", jolloin meillä taas syödään itse säilöttyjä kurkkuja :).
 
Jos nyt kukaan enää muistaa, niin minullahan lähti keväällä taimikasvatus täysin lapasesta. Kerrasta viisastuneena päätin ensikeväänä selvitä puolella tuosta taimimäärästä - eivät nimittäin meinanneet todellakaan mahtua mihinkään. Tomaatin viljely piti levittää myös mökille, minne en ole koskaan aikonut mitään "huollettavaa" kasvustoa perustaa - no nyt on sielläkin - ja kasvaa ihan hurjana. Raakileita paljon - kypsiä ei vielä. Eikä näytä kelpaavan edes myyrille tai pihapupuille :)

Metsässä on tänä kesänä ollut paljon keräiltävää: vadelmia ollaan poimittu lähes 30 litraa - aivan uskomaton "vattukesä". Mustikoita ja lakkoja myös löytynyt ihan mukavasti.
Nythän alkaakin sienikausi ja ensimmäiset kanttarellit on jo maisteltu ja pakastettukin. Myös ensimmäinen sienisalaatti on syöty parempiin suihin. Aivan mahtavia rouskuja löytyi jo sen verran, että päästiin maistelemaan. Näyttäisi tulevan hyvä sienisyksy - joten täytyy etsiä purkit ja purnukat esille.



Savessa en ole juurikaan käsiäni vielä tänä kesänä liannut :). Juhannuksena valettiin muutama lintujen juottoallas betonista raparperin lehtiä apuna käyttäen, mutta siinäpä se sitten on. Ehkä vähän "syssymmällä", kun ilimat viilenöö :)
Onneksi paja on joskus aikoinaan ollut tuottoisemmassa käytössä ja nyt vartijatonttuja istuskelee mökillä ja seurailee elämän menoa.

Hiljenevissä illoissa olen ehtinyt vähän lukemaankin :). Näistä lukukokemuksista haluaisin suositella kahta täysin erilaista kirjaa. Toinen on ruotsalaisen arvostetun kasvatusgurun (uskallan vähän kyseenalaistaa lukemani jälkeen..) Anna Wahlgrenin tyttären - Felicia Feldt:in "Näkymätön tytär", joka kertoo tyttären näkökulmasta äidin edesottamuksista ja kyvykkyydestä toimia kasvattajana. Erittäin mielenkiintoinen - meni ahmimalla :)

Toisen lukemani kirjan valitsin sen omakohtaisuuden vuoksi:  Hanna Jensen - 940 päivää isäni muistina.  Suosittelen lämpimästi kaikille, joilla on muistisairautta lähipiirissä. Tämän luettuani koin, että osaan ehkä hieman paremmin käsitellä muistisairauteen liittyviä asiota ja suhtautua niihin sen mukaisesti vaikkei se helppoa ole vieläkään :)

Pimenevät illat ja takkatulet on vielä edessäpäin - silloin on mukava ottaa aikaa itselle ja kirja käteen ... Mukavia lukuhetkiä! :)

Kevät jäi väliin

... koska kesä tuli heittämällä ja aiheutti todellisen kiire-katastrofin luppoistelijapuutarhurille.
Yht'äkkiä oli tehtävä kaikki asiat samalla kertaa ja päällekkäin - no selvisin siitä kohtuullisen hyvin. Nyt on kasvihuone kuosissaan: tomaatit ja kurkut istutettu, chilit 

Kasvua odotellessa

 ja paprikat ruukutettu ja jopa kaikki kaikki kesäkukatkin on ruukutettu ja kasvavat kohisten.
Tänä kesänä torin kukkakauppiaat eivät minun roposiani saakkaan - mitä nyt ehkä kuitenkin muutaman :)
Kesäkurpitsat pitää vielä istuttaa paikoilleen (penkki on valmiina odottamassa), mutta yöpakkasten pelossa se saa vielä odottaa.

Paprika kasvuvauhdissa

Jotain olen tästä taimiharrastelustani  oppinutkin: ensikeväänä en laita tomaatin siemeniä itämään vielä helmikuussa, vaan maltan maaliskuuhun! Jouduin "hautaamaan" ylipitkäksi venähtänyttä vartta joidenkin taimien osalta jopa 20 - 30 cm maan alle. Katsotaan nyt sitten miten tämä hautausmenetelmä tuottaa satoa. Toistaiseksi kaikki taimet elossa ja kuten kuvasta näkyy, paprikat ovat jo täydessä tuotantovaiheessa.

Kasvihuoneen toimivuuden tasoa nostaa huomattavasti sinne suunniteltu kastelujärjestelmä, josta talon herrahenkilö saakoon täyden kunnian.
Nyt voin poistua iloisesti tontilta viikonlopuksi, ilman että kaikki on korppuna palatessa:). Veden riittävyys on tänä kesänä varmistettu 210 litran säiliöllä :).

Viimekeväänä nojailin lapion varteen tuottoisasti ja saatiin aikaiseksi ruusupenkki kaivon ympärille.
Silmäniloa oli koko kesäksi ja nyt olenkin jännittänyt talvehdinnan onnistumista.  Hienosti on mennyt - vain pari juurakkoa näyttää elottomilta ja ne oli jo viime vuonna vähän huonohappisia.
Eli ruusujen elossasäilymisen takaa se, että on riittävän hyvä = korkealle ulottuva suojaus varttamiskohdan yläpuolelle.  Uutta kasvua pukkaa kovasti - kukkimisen näkee sitten paaaaljon myöhemmin :).

Kirsikkapuu päätti kasvaa vähän kummallisesti toispuoleiseksi ja harottavaksi. Etsiskelin tietoja hyvästä leikkausajankohdasta sekä ylipäätään leikkausohjeita ympäri nettiä. Ei löytynyt. Sanotaan, ettei kirsikkapuuta yleensä tarvitse leikata! No tätä tarvitsi ja leikkasin. Sekin on taas nähtävä mitä tapahtui - ainakin puun muoto on parempi - sato onkin sitten toinen juttu. Tosin viimesyksyisenkin sadon vei rastaat variksen nenän edestä :)!

Jottei tämä nyt ihan mene viherrykseksi koko osasto, niin on se onni, että meillä on INTERNET ja sitäkautta kaikki mahdolliset tuotteet saatavilla ja  ZALANDOOOO!
Sen avulla saa elämänsä jännittäväksi monella muotoa:
1) pitää saada tilaus tehtyä siten,  ettei talon herrahenkilö vain yllätä itseteosta, nettishoppailu on kielletty harrastus :)
2) paketti on haettava postista salaa
3) hankitun tuotteen (Zalando tunnistettavin) pakkausmateriaalit pitää hävittää naapurin roskikseen ellei niitä ehdi polttamaan takassa huomiota herättämättä.
4) Hankinta on naamioitava "tää on ikivanha"-merkkiseksi, heti jos kysymyksiä ilmenee :)
 Kirjahankinnat on helpompi kätkeä kirjahyllyyn muiden lukemattomien lukemattomien kirjojen joukkoon!
Suosittelen - het' on elämässä  asteen verran enemmän säpinää!

Mökkikin on muuten jo kesäkunnossa. Se onkin uusi ennätys niillä kulmilla. Yleensä olen hiki päässä juurikin ennen juhannuksen julistusta saanut viimeiset hommat tehtyä. Nyt tuleekin sitten tältä osin rauhaisempi Juhannus - kokonaisuutta ei voi vielä arvioida :)

Juhannukseen liittyen - kesän 2013 SÄÄENNUSTUS
Meidän pihatammen kukinnasta päätellen tulee hyvin lämmin ja kaunis kesä ja jos näin ei käy, niin lämmittää se tammipuu saunassa ainakin mukavasti sitten talvella, jotta paree olisi vain pukata lämmintä kesää!

 

Mihin häviää

lumi pihasta ja mitkä onkaan sen häviämisen perusteet? Tasainen pihamaa ja vielä viikko sitten siellä oli keskimäärin 25 cm lumikate - mutta sitten yht'äkkiä onkin jäljellä enää rippeet niillä kohdin, missä muutama oli talvella korkeat lumikasat kolauksen jäljiltä. Mystistä!

Ja mihin häviää minun kukkasipulini penkeistä vuosi toisensa jälkeen! Joku varmaan maapallon toisella puolella kiskoo ne innolla puutarhaansa ja minulle jää vain reikä :). Tänä keväänä olen jäänyt voitolle. Istutin syksyllä niin paljon sipuleita yhteen penkkiin, että se ihmellinen maanalainen mönniäinen ei olekaan jaksanut tuhota niitä kaikkia, vaan niitä nousee ja nousee ja nousee! JESSSHHH  - tosin lajikkeista ei ole harmainta aavistustakaan - tänäkään keväänä :)!

Ja aika - mihin se kuluu? Onko jossain paikka, missä kaikki kuluneet päivät / tunnit ovat siististi varastoituina ja nimilapuilla varustettuina? Toivottavasti on ja toivottavasti löydän sen joskus.
Nyt on aamu, mutta kohta on taas kellon viisarit kohdalla "kauniit ja rohkeat" ja siinähän se sitten onkin päivä pulkassa. Näin ne häviää päivät, yksi toisensa perään. Näin kulutettuja päiviä on jo melko monta ketjussa, joten mitään suurempaa tulosta ei minulta ole syntynyt.
Toisin kuin tuolla ulkona, missä luonto touhuaa ja saa ihmeitä aikaan ihan hetkessä. Sinitiaisesta puhumattakaan, joka pää punaisena pistää pesää kasaan uuden uutukaiseen pöntöön pihatammessa. Mahtaa siellä olla ilo ylimmillään, kun pääsevät pesimään täysin pistämättömään yksiöön - ei tarvitse siivotakaan ennen muuttoa, ei muuta kuin verhot ikkunaan ja se on siinä. Onnen-tintti.

Tungos

Se minkä pitäisi hävitä ja äkkiä, on routa maasta! Mutta ei - sentti sentiltä se hiipuu alaspäin - nopeus ei vain vastaa lainkaan minun odotuksiani. Taimet nimittäin pitäisi jo äkkiä saada lopulliselle istumapaikalleen kasvihuoneeseen, alkaa olla hieman ahdasta tuolla väliaikaismajoituksessa. Mustasilmäsusannatkaan eivät enää millään malta pysyä omilla reviireillään vaikka on kiipimiskepit ja kaikki laitettu. Eikun ei - tungetaan vaan toisten purkkeihin ja äkkiä lyödään varsi kierteelle mihin ikinä osutaankin. Revi niitä sitten irti siitä. Hohhoijaa!
Eilen siivosin hikipäässä koko kasvihuoneen - hieman mullan lisäystä enää ja kaikki olisi valmiina kunhan vain ...

Ujo Sharon (Kaki, Persimon..)


Kokeilun vuoksi multaan tuikatut pari Sharonin siementä ovat nyt nähneet päivän valon. Tosin melko ujo on ainakin tuo ensimmäinen, ruskea siemenkuorihattu päässä yrittää tutustella uuteen ympäristöön - näkeeköhän tuo yhtään mittään :). Mielenkiinnolla odotellaan, mitä tuolta "hatusta" putkahtaa - kuten myös toisen siemenen itämistä.

Ulkona sataa kaatamalla, alakerran takassa on tuli, joten taidanpa siirtyä sinne ja olisikohan se jo ensimmäisten päikkäreiden aika :)

Syytä uskoa

... kuihin ja muihin menninkäisiin!
Minä nimittäin testasin tuota yläkuu - alakuu oppia  konkreettisesti. Kylvin siemenet kuun  pimennysvaiheessa ja mikä on tulos - mitään ei nouse! Ainoakaan samettiruusun siemen ei ole nähnyt tarpeellisesksi itää. Nyt täytyy sitten vain odotella ensiviikolle ja pistää kylvös uusiksi!
No ensiviikko  onkin tämän opin mukaisesti elettynä erittäin kiireinen - täytyy kouluttaa taimia ja pistää viimeiset kukkaset ja yrtit itämään.

Taimien lannoittamisesta olen yrittänyt etsiä tietoa kaikkialta ja lopulta päädyin tulokseen, että vasta 3 viikon kuluttua istutuksesta saa lannoittaa. Tätä tottelin ja huomasin, että se oli ihan vihoviimeinen hetki aloittaa lannoitus. Taimi- ja kylvömulta on niin vähäravinteista, että siitä ei riitä voimaa kasvuun. Mieluummin jossain 2 viikon tienoilla on syytä siirtyä ulkoiseen lannoitukseen. Taimet nimittäin vahvistui silmissä ja kasvupyrähdys on silmin nähtävissä.

Kokeilevana puutarhurina pistin koetukselle myös viisaampien opin: älä kastele multaa istutusvaiheessa... No enhän minä tuota muistanut (ollut sisäistänyt / uskonut), joten ei muuta kuin multa märäksi ja taimet sinne. Noooh - kyllähän niistä suurin osa jäi henkiin. Ainoa minkä menetin kokonaan, on pensastomaatin taimet. Lohdutin itseäni, että eiväthän ne olisi minnekään mahtuneetkaan - ainakaan kasvihuoneeseen - siis pitäköön tunkkinsa :)

Syytä uskoa kasvien ihmeelliseen kykyyn sietää kylmyyttä. Ruohosipuli on nimittäin talvehtinut kasvihuoneessa todella hyvin ilman mitään peitteitä. Siellä on jo hyvät alut näkyvissä ja odotankin sitä hetkeä, kun voin sieltä ensimmäisen varren leikata ruokaan :) NAMS! Persiljan ja salvian jätin sinne myös talvehtimaan, mutta niissä ei ole vielä elonmerkkejä.

Syytä uskoa myös, että FB:n arpajaisissa voi voittaa! Olen tuon ihmeen kokenut henkilökohtaisesti ja voittanut Kivikankaan "tykkäys-arvonnassa"  5 mm Ahti superkulta volframmorrin, jota sitten viimeviikonloppuna uittelin kahden ahvenen verran :).

Haluan uskoa, että tänäkin vuonna kesä vielä tulee ja toivottavasti lämmin sellainen. Se on ainakin todistettu, että tuolla taivaalla möllöttövässä pallossa energiaa löytyy. Ei tarvittu muuta kuin muutama tunti pilkillä, niin kasvot on kuin nokisutarilla ja käsissä hauskat rajat rystysten kohdalla. Ei voi edes narrata olleensa aurinkorannoilla tai sitten on täytynyt sammahtaa sanomalehden alle.  Siirrynkin tästä kahvikupin kanssa terassin puolelle luppoistelemaan aurinkoon :)

Aika kuluu

... ja kesä lähenee hurrrrjaa vauhtia - siis kalenterin mukaan. Ulos katsoessa ei juuri ole vielä kesästä toivoa, koskapa hankipakat eivät ole muuksi muuttuneet viimeisten viikkojen aikana ja nyt vielä lupasivat lisää lunta loppuviikosta. Pieni sisäinen puutarhurini itkee :).


Tämän viimeisen parin viikon aikana on kaikki taimennukset, koulutetut ja kouluttamattomat, kasvaneet aivan tuhottomasti. En kyllä käsitä mihin niitä tungen, jos tuonne kasvihuoneeseen ei kohta pääse. Tulossa siis kotikutoinen tuskafestivaali melko pian.

Etsiäkseni todisteita myöhäisestä keväästä (meteorologit puhuvat vain keskiarvoista), katsoin viimekevään muistiinpanojani: 6.4.2012 oli kasvihuoneessa maa täysin sulanut ja 6.5. kylvin jo yrtit sinne itämään. Mitäpäs luulette, josko tuo neljän päivän päästä olisi maan sulattanut, kun ulkopuolella on tänään puolimetriä lunta :(... Oih&Voih!

Kelloköynnös


Kelloköynnös istutuksen jälkeen

on tämän vuoden "uutuus" kasvatuslistallani. Ostin pussillisen siemeniä hyvissä ajoin. Vastoin tapojani luin kylvöohjeet siemenpussista ja liotin siemeniä ohjeen mukaan ennen kylvöä (melkoisia limaklönttejä tuli). Kylvön suoritin helmikuun puolivälissä ja sitten seurasi vain odotusta. Siemenet itivät kahdessa viikossa prosentilla 100% . 
Kasvattelin niitä noin 3 viikkoa kylvöastiassa, kunnes siirsin ne suoraan suuriin, n 5-7 litran muoviruukkuihin, joissa aion ne myöskin ulkoistaa, kunhan säät sallii.

Kelloköynnös 3 viikon kasvun jälkeen

 Kasvu on erittäin hyvällä mallilla - voi aiheuttaa vielä  ongelmiakin, jos ihan hurjasti venyvät pituutta. Pussin kupeessa on kauniit siniset kellokukat - saas nähdä mitä näistä tulee :)


Pääsiäinen

Nuotioherkkuja

meni täysin leppoistelun, syöpöttelyn ja ulkoilun merkeissä. Säät oli mitä mainioimmat ja nyt onkin sitten mukavasti pipon rajat poskilla :).

Oltiin toki pilkilläkin ja siltä reissulta on ihan pakko jakaa tämä totuus näin meidän kesken:  miehet kannattaa ottaa pilkille mukaan vain tekemään reikiä ja pistämään toukat koukkuun. Naiset ne kalat loppuviimeksi sitten kuitenkin saa, joten nytkin ukoille jaettiin vain pilkkimisen kokemusta :).


Paluu arkeen

alkoi heti tänä aamuna kuntosalin kautta! Kello soi 06:45 ja sitten 1.5 tunnin rehkinnän jälkeen olin "syömäsyntini" sovittanut - tältä erää.  Ulkona olisi kyllä nytkin sellainen "syyllistävän" kaunis hiihtosää, mutta onneksi jalat huutaa edelleen hoosiannaa eilisen piiiiiiitkän jääkävelyn jäljiltä, niin voinkin tästä siirtyä hyvällä omalla tunnolla sohvan nurkkaan katsomaan, kun vesi tippuu räystäiltä ja tintit rakentaa pesää pihatammen pönttöön :)

Leppoistelua

Helmikuisen auringon jälkiä

Leppoistelun taustaa

Taustaksi kerrottakoon, että lopetin aktiivisen työurani (kesto about 40 v) 10.12.2012, jonka jälkeen olen yrittänyt totuttautua leppoisteluun - sanan täydessä merkityksessä.
Mieli tottuu yllättävän helposti siihen, ettei ole aikatauluja eikä palavereja, mutta kroppa ei. Se onkin vihoitellut moista aikataulun ja stressin puutetta aina edellä mainitusta päivämäärästä asti. Nyt tosin - kahden kuukauden jälkeen - alkaa vähän helpottaa :).

Taitaa olla täysin tutkimaton luonnonvara tuo stressihormoonin vaikutus ihmisen elimistössä. Täytyy myöntää, että välillä suorastaan pelottaa, mitä kaikkea tässä vielä läpikäydään, ennenkuin kroppa on täysin sinut tuon puutoksen kanssa. Noh, eipä sitä nyt kannata tässä miettiä - mennään päivä kerrallaan.

Kuntoilu - siihen on nyt aikaa kuten myöskin käsitöille! Voi sitä puikon kilinää, mitä tämän talon seinät ovat jo joutuneet kuuntelemaan. Puolen tusinaa sukkaparia on tehty ihan skrätsistä ja saman verran keskeneräisiä saatettu päätökseen.  Vuonna 2005 aloitettu seinäryijykin tuli kaivetuksi esille ...  ja nyt on menossa villatakin kudonta.

Tämä on kaikkea sitä, mitä joskus työssä ollessani toivoin, että olisi aikaa tehdä. Nyt tuntuu mukavalle kun on aikaa - ihan kaikelle, jopa aamukahville ja lehden luvulle :).