Kuukausia on kulunut edellisestä bloggailusta - mihin lie aika hävinnyt. No olihan tuossa pari suurtapahtumaa - juhannus ja Keitele-jazzit - välissä, mutta silti :)
Yhden MERKITTÄVÄN huomion olen tehnyt: Suomen kesä on paljon pidempi, kuin mitä olen tähänastisen elämäni perusteella luullut! No kuinkas niin? Noh, töissä ollessa kaikki "kesäasiat" painottuvat niihin muutamiin vapaisiin viikkoihin ja siinä se kesä sitten meni, öpaut 4-5 viikon mittaisena. Mutta nyt, kun tästä ihanuudesta on saanut nauttia jo toukokuusta alkaen, niin tuntuu, että sitä vain jatkuu ja jatkuu... Hyvä niin!
Ja se mitä meidän tammi ennusti, on sitten pitänyt paikkansa - ihanan lämmin kesä on ollut!!
Ei tarvitse tammiparkaa saunapuiksi pilkkoa - ainakaan vielä. Tietysti tästä seuraa myös viikottainen ruohikon leikkaaminen, joka jostain syystä on ajautunut allekirjoittaneen vastuulle. Talossa asuva herrahenkilö ei ole siihen kovin hanakasti osallistunut - mitä nyt olosuhteiden pakosta pari kertaa :). Uuden leikkurinkin sain vauhdittamaan tätä harrastustani. Nooh - ei talon herraa voi kyllä laiskuudesta syyttää, tuolla hän on ahertanut katoilla, terasseilla ja laitureilla pitkin kesää, joten jotain minunkin on syytä hommailla :)
Puutarhassa... on todella ollut kasvu kohdillaan. Ensimmäinen kurkku saatiin jo juhannuksena, tomaatteja on tullut tähän mennessä n. 4 kg ja paprikoiden satoisuus on ylittänyt täysin kaikki odotukseni. Raparperin lehdet tuppasi menemään jo tontilta ulos, mutta nyt se onkin jo purkeissa, siis raparperi - ei tontti :)
Kasvihuoneessa iloisia yllätyksiä ovat olleet: amppelikurkku, joka on tehnyt lähes 30 kurkkua ja suippopaprika, jonka idätin kaupasta ostetusta paprikasta. Kasvihuonekurkku ei ole oikein tiennyt kasvaisiko vaikos ei ja on päätynyt tuottamaan satoa vasta ihan viimeaikoina. Kilomääräisesti tuotosta on paljon, koska kurkut ovat painaneet 400 - 700g, mutta kappalemäärällä ei tänä vuonna vissiin hurrailla, tosin - "vielä on kesää jäljellä ♪ ♫ ♪..."
Joskus ennen muinoin minulla oli tapana säilöä itse avomaankurkut talveksi. Jossain vaiheessa se sitten jäi ja monesti niitä on vesikielellä muisteltu. Nyt on tullut "se aika", jolloin meillä taas syödään itse säilöttyjä kurkkuja :).
Jos nyt kukaan enää muistaa, niin minullahan lähti keväällä taimikasvatus täysin lapasesta. Kerrasta viisastuneena päätin ensikeväänä selvitä puolella tuosta taimimäärästä - eivät nimittäin meinanneet todellakaan mahtua mihinkään. Tomaatin viljely piti levittää myös mökille, minne en ole koskaan aikonut mitään "huollettavaa" kasvustoa perustaa - no nyt on sielläkin - ja kasvaa ihan hurjana. Raakileita paljon - kypsiä ei vielä. Eikä näytä kelpaavan edes myyrille tai pihapupuille :)Metsässä on tänä kesänä ollut paljon keräiltävää: vadelmia ollaan poimittu lähes 30 litraa - aivan uskomaton "vattukesä". Mustikoita ja lakkoja myös löytynyt ihan mukavasti.
Nythän alkaakin sienikausi ja ensimmäiset kanttarellit on jo maisteltu ja pakastettukin. Myös ensimmäinen sienisalaatti on syöty parempiin suihin. Aivan mahtavia rouskuja löytyi jo sen verran, että päästiin maistelemaan. Näyttäisi tulevan hyvä sienisyksy - joten täytyy etsiä purkit ja purnukat esille.
Savessa en ole juurikaan käsiäni vielä tänä kesänä liannut :). Juhannuksena valettiin muutama lintujen juottoallas betonista raparperin lehtiä apuna käyttäen, mutta siinäpä se sitten on. Ehkä vähän "syssymmällä", kun ilimat viilenöö :)
Onneksi paja on joskus aikoinaan ollut tuottoisemmassa käytössä ja nyt vartijatonttuja istuskelee mökillä ja seurailee elämän menoa.
Hiljenevissä illoissa olen ehtinyt vähän lukemaankin :). Näistä lukukokemuksista haluaisin suositella kahta täysin erilaista kirjaa. Toinen on ruotsalaisen arvostetun kasvatusgurun (uskallan vähän kyseenalaistaa lukemani jälkeen..) Anna Wahlgrenin tyttären - Felicia Feldt:in "Näkymätön tytär", joka kertoo tyttären näkökulmasta äidin edesottamuksista ja kyvykkyydestä toimia kasvattajana. Erittäin mielenkiintoinen - meni ahmimalla :)
Toisen lukemani kirjan valitsin sen omakohtaisuuden vuoksi: Hanna Jensen - 940 päivää isäni muistina. Suosittelen lämpimästi kaikille, joilla on muistisairautta lähipiirissä. Tämän luettuani koin, että osaan ehkä hieman paremmin käsitellä muistisairauteen liittyviä asiota ja suhtautua niihin sen mukaisesti vaikkei se helppoa ole vieläkään :)
Pimenevät illat ja takkatulet on vielä edessäpäin - silloin on mukava ottaa aikaa itselle ja kirja käteen ... Mukavia lukuhetkiä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti