Leipää, inhimillisyyttä ja orkideoita

Leipäkone kesytetty
Lopultakin - nyt ollaan jo sinut! Kolmas kerta toden sanoi ja täytyypä siihen sanoa se lisäksi, että onhan se tuore lämmin leipä ihan TÖRKEÄN hyvää :). Tuolla keittiössä se kone puksuttaa nytkin ja saan yöpalaksi tuoreen voileivän. NAMS!
Vielä mennään samalla reseptillä - en ole uskaltanut vielä vaihtaa - voi olla että sinunkaupat loppuu siihen. Teen reseptimuutoksen syssymmällä :)

Inhimillisyyttä peräänkuulutan!
Päivälehtien otsikoiden perusteella voisi äkkiä päätellä, että meiltä on kadonnut inhimillisyys / ihmisyys kokonaan. Männä viikolla otsikoi Keskisuomalainen, että kilpaveneellä liikkunut soutaja jätti uimarin ns. hukkumaan, koska "hänen veneensä oli liian kiikkerä pelastustoimenpiteisiin" ja souti tiehensä!!! Muutama päivä myöhemmin otsikoissa oli parikin vanhuksia koskevaa tapausta, joissa ei auttavaa kättä ojennettu, kuten kaikkien hyvien tapojen mukaan olisi pitänyt!

Minua alkaa pelottaa vanhuus! Jos meidän kasvatuksemme tulos on tätä, niin on varauduttava siihen, että turhaan huudat apua kadulla selälläsi maaten, kakkulat ja hampaat hukassa. Ei pysähdy kukaan ja jos pysähtyy, niin hänkin on rollaattorilla, eikä näin ollen pysty ojentamaan auttavaan kättään. Tosin hän soittaa kyllä sinulle apua, jos on silmälasit ja / tai kännykkä mukana,  että on millä soittaa ja näkee mihin soittaa!

Sarkasmia! Joo - on on, mutta on siinä melkoisen iso ripaus myös realismia mukana. O tempora o mores - sanoi hamiltonkin aikanaan vai kukaseoli?

 Orkideahullutus!
Tämä ei ole lainkaan itseaiheutettua - ei, vaan todella vanhan ja  hyvän ystävättäreni syytä, kaikki tyynni. Tulivat kylään mukanaan kaksi (2) perhosorkideaa - sisuksiltaan erivärisiä. Ja siinä se iski orkideavillitys - kerralla kanveesiin ja sitten vietinkin yhden kokonaisen päivän netissä etsien hoito- ja käyttöohjeita. Oikein orkideayhdistykseenkin liityin - vai liityinkös kuitenkaan? Hmmm - en nyt muista, mutta läheltä ainakin piti :)

Samaan syssyyn muistin saaneeni  työkavereilta (syytä en enää muista) puikkokämmekän vuonna nappi & tappi . Se on kitunut vuosia ja ollut tappolistalla, mutta en vielä ollut "ehtinyt" heittää sitä pois.  Näinpäs sille koitti uusien tulokkaiden keralla ihan uudenlainen - leveämpi elämä :).

Puikkokämmekkä

Kasvualusta uusittiin ja ruukku - kasvupaikka on sama kuin näillä uusilla hienohelmoillakin. Kaikki toimenpiteet kirjataan ekseliin ylös = kurinalainen / säännöllinen hoitotapa :). Tästä palkinnoksi odotan sitten todella rehevää kukintaa - joskus.  Tosin edellisen kerran kun tämä puikkokämmekkä suostui kukkimaan, en ollut hoitanut sitä lainkaan ja siitä kukinnasta on todisteetkin olemassa tuossa vieressä.

Jotain muutosta kukka on olossaan kokenut, koska on jo nyt muutaman päivän jälkeen nostanut keikejään (= orkideasanastoa ja tarkoittaa sivuverso :D ) pystynpään ja on muutenkin elämänhaluisemman oloinen.


Paljonkohan näitä erilaisia hullutuksia vielä on tulossa? Jos joka viikko iskee joku, minulta kertakaikkiaan loppuu aika - pitäisi nimittäin ehtiä luppoistelemaankin :). Ehkä ne hanget rauhoittaa meikäläisenkin :)

Leipäkoneen sisäänajo

Olen haaveillut leipäkoneesta jo vuosia ja nyt vihdoin, erilaisten ruoka-aine-allergioiden pakottamana, päätin toteuttaa haaveeni.

Ja kuinkas sitten kävikään:

Innoissani roudasin uuden koneen kotiin ja hädin tuskin maltoin odottaa seuraavaan päivään koeajoa varten.  Aamulla kone esille ja ohjekirja viereen. Sieltä resepti esiin ja aineet koneeseen, töpseli seinään ja START. Vasta tämän jälkeen hitaasti syntyi päässä sellaisia kysymyksiä kuten: Mikäs tässä olikaan määritelty oletusarvoisesti leivän kooksi - no 900g ja minä tein taikinan 750g ohjeella - no hups! Mikäs olikaan paistoaste - no medium ja minä haluan tumman - no hups!  Ja eikäku painamaan STOP-nappulaa - lukemaan huolella käyttöohje uudelleen, ettei tulisi taas virhettä ja uudet säädöt paikalleen ja START. Nyt ohjelma alkoi tietysti alusta - eli taikina alustui uudelleen jne... Lohdutin itseäni, ettei se nyt varmaankaan kovin vaarallista  voi olla  kun kyseessä on leipätaikina ja ryhdyin odottamaan. Leivän kehkeytymisaika on vähän alle 3 tuntia.

Kahden ensimmäisen kierroksen tulokset

Tulihan se leipä sieltä valmiiksi aikanaan, mutta: Ilmeisesti reseptiä tuunatessani olin laittanut aivan liian vähän jauhoja ja leipä lässähti n. 8 cm korkuiseksi pannariksi ja oli sisältä aivan taikinaa... :(
Söin minä sitä - maku oli ihan kohtuullinen ja siitä päätin, että suunta on oikea, parametreja pitää vain säätää :) - ei huolta, yrittänyttä ei laiteta!


Ja eiku aamulla uusiksi:  Luin koneen käyttöohjeet uudelleen ja laitoin reseptin mukaisesti kaiken - jauhojakin riittävästi. Ja taas odotus alkoi. Joskus tunnin kuluttua vilkaisin sattumalta leipäreseptiä hieman tarkemmalla silmällä ja mitämitämitä!!!!
Siellä sanottiin: kuivahiivaa 1.5 tl ja tuorehiivaa 10g. Arvata saattaa, että minä olin käyttänyt tuota 10g annosta kuivahiivalle, mikä tarkoittaa yli 2 kertaa suurempaa hiivamärää kuin mitä oli tarkoittettu :(....

- Leivästä tuli kyllä ihan suht. oikeankokoinen, makukin oikein hyvä, mutta hieman pelottaa tuo hiivan määrä - mitähän mahtaa vatsa sanoa? - No, se kuullaan myöhemmin, luulen ma :D

Tässä ei nyt auta ajatella, kuin että "kolmas kerta toden sanoo" ja  odottelen tässä koneen jäähtymistä. Sitten vain uudet aineet sisään ja leivonta käyntiin. Sopii sitä sohvalla odotella ja kuunnella kun leipäkone laulaa - toivottavasti nyt oikeilla nuoteilla.

Mitä tästä opimme? Lue ohjeet, lue ohjeet toiseenkin kertaan ja lue KAIKKI ohjeet! Iloista leipomista kaikille muillekin leipäkoneesta haaveileville :)

Aika lentää

... sisällä ja ulkona!
Kuukausia on kulunut edellisestä bloggailusta - mihin lie aika hävinnyt. No olihan tuossa pari suurtapahtumaa -  juhannus ja Keitele-jazzit  - välissä, mutta silti :)

Yhden MERKITTÄVÄN huomion olen tehnyt: Suomen kesä on paljon pidempi, kuin mitä olen tähänastisen elämäni perusteella luullut!  No kuinkas niin? Noh, töissä ollessa kaikki "kesäasiat" painottuvat niihin muutamiin vapaisiin viikkoihin ja siinä se kesä sitten meni, öpaut 4-5 viikon mittaisena. Mutta nyt, kun tästä ihanuudesta on saanut nauttia jo toukokuusta alkaen, niin tuntuu, että sitä vain jatkuu ja jatkuu... Hyvä niin!


Ja se mitä meidän tammi ennusti, on sitten pitänyt paikkansa - ihanan lämmin kesä on ollut!!

Ei tarvitse tammiparkaa saunapuiksi pilkkoa - ainakaan vielä. Tietysti tästä seuraa myös viikottainen ruohikon leikkaaminen, joka jostain syystä on  ajautunut allekirjoittaneen vastuulle. Talossa asuva herrahenkilö ei ole siihen kovin hanakasti osallistunut - mitä nyt olosuhteiden pakosta pari kertaa :). Uuden leikkurinkin sain vauhdittamaan tätä harrastustani. Nooh - ei talon herraa voi kyllä laiskuudesta syyttää, tuolla hän on ahertanut katoilla, terasseilla ja laitureilla pitkin kesää, joten jotain minunkin on syytä hommailla :)

Puutarhassa
... on todella ollut kasvu kohdillaan. Ensimmäinen kurkku saatiin jo juhannuksena, tomaatteja on tullut tähän mennessä n. 4 kg ja paprikoiden satoisuus on ylittänyt täysin kaikki odotukseni. Raparperin lehdet tuppasi menemään jo tontilta ulos, mutta nyt se onkin jo purkeissa, siis raparperi - ei tontti :)

Kasvihuoneessa iloisia yllätyksiä ovat olleet: amppelikurkku, joka on tehnyt lähes 30 kurkkua ja suippopaprika, jonka idätin kaupasta ostetusta paprikasta.  Kasvihuonekurkku ei ole oikein tiennyt kasvaisiko vaikos ei ja on päätynyt tuottamaan satoa vasta ihan viimeaikoina. Kilomääräisesti tuotosta on paljon, koska kurkut ovat painaneet 400 - 700g, mutta kappalemäärällä ei tänä vuonna vissiin hurrailla, tosin - "vielä on kesää jäljellä ♪ ♫ ♪..."
Joskus ennen muinoin minulla oli tapana säilöä itse avomaankurkut talveksi. Jossain vaiheessa se sitten jäi ja monesti niitä on vesikielellä muisteltu. Nyt on tullut "se aika", jolloin meillä taas syödään itse säilöttyjä kurkkuja :).
 
Jos nyt kukaan enää muistaa, niin minullahan lähti keväällä taimikasvatus täysin lapasesta. Kerrasta viisastuneena päätin ensikeväänä selvitä puolella tuosta taimimäärästä - eivät nimittäin meinanneet todellakaan mahtua mihinkään. Tomaatin viljely piti levittää myös mökille, minne en ole koskaan aikonut mitään "huollettavaa" kasvustoa perustaa - no nyt on sielläkin - ja kasvaa ihan hurjana. Raakileita paljon - kypsiä ei vielä. Eikä näytä kelpaavan edes myyrille tai pihapupuille :)

Metsässä on tänä kesänä ollut paljon keräiltävää: vadelmia ollaan poimittu lähes 30 litraa - aivan uskomaton "vattukesä". Mustikoita ja lakkoja myös löytynyt ihan mukavasti.
Nythän alkaakin sienikausi ja ensimmäiset kanttarellit on jo maisteltu ja pakastettukin. Myös ensimmäinen sienisalaatti on syöty parempiin suihin. Aivan mahtavia rouskuja löytyi jo sen verran, että päästiin maistelemaan. Näyttäisi tulevan hyvä sienisyksy - joten täytyy etsiä purkit ja purnukat esille.



Savessa en ole juurikaan käsiäni vielä tänä kesänä liannut :). Juhannuksena valettiin muutama lintujen juottoallas betonista raparperin lehtiä apuna käyttäen, mutta siinäpä se sitten on. Ehkä vähän "syssymmällä", kun ilimat viilenöö :)
Onneksi paja on joskus aikoinaan ollut tuottoisemmassa käytössä ja nyt vartijatonttuja istuskelee mökillä ja seurailee elämän menoa.

Hiljenevissä illoissa olen ehtinyt vähän lukemaankin :). Näistä lukukokemuksista haluaisin suositella kahta täysin erilaista kirjaa. Toinen on ruotsalaisen arvostetun kasvatusgurun (uskallan vähän kyseenalaistaa lukemani jälkeen..) Anna Wahlgrenin tyttären - Felicia Feldt:in "Näkymätön tytär", joka kertoo tyttären näkökulmasta äidin edesottamuksista ja kyvykkyydestä toimia kasvattajana. Erittäin mielenkiintoinen - meni ahmimalla :)

Toisen lukemani kirjan valitsin sen omakohtaisuuden vuoksi:  Hanna Jensen - 940 päivää isäni muistina.  Suosittelen lämpimästi kaikille, joilla on muistisairautta lähipiirissä. Tämän luettuani koin, että osaan ehkä hieman paremmin käsitellä muistisairauteen liittyviä asiota ja suhtautua niihin sen mukaisesti vaikkei se helppoa ole vieläkään :)

Pimenevät illat ja takkatulet on vielä edessäpäin - silloin on mukava ottaa aikaa itselle ja kirja käteen ... Mukavia lukuhetkiä! :)