Kevät tuli, kesä meni ja syksy on tässä

Kevät
Kylläpä tämä aika juoksee ja me siinä mukana päät punaisina painetaan menemään minkä ehditään, jos edes ehditään - mitään!
Taaksepäin katsoen kevät meni tosi nopeasti: ensin oli liian aikaisin liian lämmin ja oli tunne, että on myöhässä kaikkien kevättöiden kanssa. Sen jälkee olikin kuukauden verran niin kylmä, että huomasin olleeni liian aikasessa monenkin asian kanssa. Tästä ovat samaa mieltä varmasti kesäkurpitsaressukkani....

Istutin ne ulos toukokuun helteillä. Silloin oli muutama hallayön uhka, joten päätin pistää taimille suojat = pahvilaatikot päähän pakkasen varalta. No siihen kuukauteen sattui myös pari hektistä viikkoa ja niin ne taimet nököttivät ainakin viikon yötä päivää pahvilaatikot päissään... Olivat vetäytyneet hieman keltaisen värisiksi suojiensa alla. Optimistina ajattelin, että kyllä ne siitä, kun on lämmintä ja unohdin koko kurpitsat.... Kesäkuun kylmyys iski päälle ja siellä ne pahvilaatikon alta paljastetut kellahtaneet taimet yritti sinnitellä - ei ollut paljon lehtiä jäljellä kesäkuun lopussa , kun viimein eksyin puutarhan perille tarkastuskierrokselle, mutta kukkia oli tullut sitäkin enemmän.
Tämän hetken tilanne on se, että lehtiä ei vieläkään ole paljon, mutta eilen korjasin satoa, kaksi ensimmäistä kurpitsaa ovat valmiit ruokapöytään, tavalla tai toisella. Sitkeitä kasveja ovat, pirulaiset :)

Sitkeitä on myöskin ruusut! Ehdin jo surra koko ruusupenkkini kuolleen, kunnes kirjoittelin puutarhapalstalle ja joku ystävällinen siellä varoitti kaivamasta ylös toukokuussa mitään, vaan piti kiltisti odottaa...  Kielloista huolimatta valitsin kuitenkin yhden, kaikkein kuolleimman ruusun taimen, tempaisin sen juurineen ylös ja katoppas kummaa, siellähän oli 10 cm syvyydellä kaksi terhakkaa silmua.
Eikun taimi kiireesti takaisin samaan reikään ja siunausta perään. Siellä se kukkii penkissä niinkuin ei olisi tätä ilmastointiyritystä huomannutkaan :). Kaikki ruusut eivät kyllä selvinneet, mutta suurin osa kuitenkin ja nyt on penkki niin nätti että... Maltti olisi valttia tässäkin touhussa!

Tämän kesän erikoisuus!

Kesä
Kasvihuoneessa mentiin sinne, tänne ja tuonne kasvun kanssa kylmän kesäkuun aikana vaikka lämpöpuhallin tohotti 60 euron edestä lämmintä.... Kalliit tomaatit maistuvat hyvälle :D. Kurkutkin alkoivat tuottaa vasta heinäkuun lopulla satoa ja ovat nyt kasvunsa huipussa. Ei ole hyvällä mallilla meidän ilmastoasiat ei, sanoivatpa viisaat poliitikot mitä tahansa!


Nyt kun tässä vallitsevassa vapaudessa voin itse päättää mihin kursseille pääsen ja mihin en (vrt. excel-kurssi, johon en työelämässä koskaan päässyt :D) - päätin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni osallistua dreijaus-kurssille. Vietin kesäkuussa viikon Kankaanpään kurssikeskuksessa pelkästään dreijauksen merkeissaä. Olipas se hieno kokemus!  Vieläkin tuotokset vievät enemmän tilaa leveys- kuin korkeussuunnassa, mutta askel parempaan suuntaan on otettu!

Pienen mökkivieraan pyykki kuivuu!

Kiitos hienon kastelujärjestelmän kasvihuoneessa, pystyin viettämään lähes koko heinäkuun mökillä! Kävin tosin aina välillä tarkistamassa tontin ja laskemassa lapset :D, mutta pääsääntöisesti mummuilin mökillä, vaihtelevan seuran kanssa.
Hirsiaitan viileydessä pystyi nukkumaan ja päivällä pääsi järveen pulahtelemaan. Tosin tulihan siellä töitäkin tehtyä: uutta väriä pintaan saivat mökkien terassit, laituri ja portaat. Aitan kuistikin tuli käsiteltyä. Tämä kaikki tuli kyllä tehtyä ennen pahimpia helteitä.

Helteiden keskellä oli myös juhlan aika. Talon herrahenkilö pääsi sitten lopulta aikuisten kirjoihin täyttämällä pyöreitä heinäkuun lopulla - ei paljon enää puutu vanhuuseläkkeestä :). Syntymäpäivänsä kunniaksi kävimme ottamassa ryhmäkuvan Itävallassa :)

Marjat
Vadelmistakin on saatu tänä kesänä nauttia vai pitäisikö sanoa "olisi saanut nauttia", jos olisi jaksanut olla pusikossa. Ainoastaan pari kertaan kävin ja toisella kerralla sainkin jonkun asteen lämpöhalvauksen. Sinne kun ei shortseissa ja pikkukengissä mennä, vaan on oltava pitkää hihaa ja lahjetta ja "kumpparkengät". Se se onkin oiva varustus 30 asteen helteessä ja suorassa auringonpaisteessa :)
Huh sanon minä ja niin sanoi aivonikin kuumentuneen pääkopan sisässä!

Mustikoita sen sijaan metsästettiin oikein todella ja näyttikin jo sille, että pakkaseen jäisi näiden herkkujen kohdalle pelkkä aukko, mutta eikös mitä! Suvun nuoriso-osasto (himpan alle 60v.) teki oivan löydön ja kuskasivat meidät vanhuksetkin saaliin jaolle. Jo vain oli marjoja, enemmän kuin jaksettiin poimia. Liikeni ihan lapsille asti.

Syksy
Tuli yhdessä yössä. Lämpötila putosi yli 10 astetta ja yöllä saa nukuttua jo kotonakin. Tosin ukkosmyrksyt ovat hieman pitäneet huolta öisistä herätyksistä.

Sadonkorjuu on nyt kotitontilla lähes suoritettu - vain omenat on puissaan. Vanha punakanelipuu notkuu omenista ja kaksi uutta puuta tuottavat yhteensä yhden omenan - puoliksi syödään se :). Kirsikkapuu on osoittautunut olevansa vain kaunis kukkiessaan - muutama kirsikka tulee, mutta joku ne sieltä ehtii syödä ennen meitä. Rastaat vissiinkin.

Päivän polttavat
Naivistina olen aina halunnut uskoa, että Suomi ja ainakin tämä pohjoisempi osa siitä, on rauhan tyyssija, jossa voisimme edelleen rajojen auettuakin elellä lintukodoissamme ovet ja ikkunat auki, autonavaimet virtalukoissa :D.
No emmepä voi! Murtomiehet ovat tulleet entistä röyhkeimmiksi. Me asumme lähes keskustassa, tiheään rakennetulla omakotialueella, mutta tämänkin kadun varrella olevaan taloon murtauduttiin keskellä päivää ja lähistöllä on tehty monia muitakin murtoja! Mikä ihmisiä oikein vaivaa!?  Miksemme voi kunnioittaa toisten omaisuutta ja hankkia elantoa rehellisin keinoin?

Tästä huolimatta (tai juuri tämän vuoksi) sytytän kynttilät alkusyksyn kunniaksi ja nautin niiden tunnelmallisesta lämmöstä. Tee sinäkin niin :)

PS. Jospa seuraava päivitys ei veisi puolta vuotta ....