Mihin häviää

lumi pihasta ja mitkä onkaan sen häviämisen perusteet? Tasainen pihamaa ja vielä viikko sitten siellä oli keskimäärin 25 cm lumikate - mutta sitten yht'äkkiä onkin jäljellä enää rippeet niillä kohdin, missä muutama oli talvella korkeat lumikasat kolauksen jäljiltä. Mystistä!

Ja mihin häviää minun kukkasipulini penkeistä vuosi toisensa jälkeen! Joku varmaan maapallon toisella puolella kiskoo ne innolla puutarhaansa ja minulle jää vain reikä :). Tänä keväänä olen jäänyt voitolle. Istutin syksyllä niin paljon sipuleita yhteen penkkiin, että se ihmellinen maanalainen mönniäinen ei olekaan jaksanut tuhota niitä kaikkia, vaan niitä nousee ja nousee ja nousee! JESSSHHH  - tosin lajikkeista ei ole harmainta aavistustakaan - tänäkään keväänä :)!

Ja aika - mihin se kuluu? Onko jossain paikka, missä kaikki kuluneet päivät / tunnit ovat siististi varastoituina ja nimilapuilla varustettuina? Toivottavasti on ja toivottavasti löydän sen joskus.
Nyt on aamu, mutta kohta on taas kellon viisarit kohdalla "kauniit ja rohkeat" ja siinähän se sitten onkin päivä pulkassa. Näin ne häviää päivät, yksi toisensa perään. Näin kulutettuja päiviä on jo melko monta ketjussa, joten mitään suurempaa tulosta ei minulta ole syntynyt.
Toisin kuin tuolla ulkona, missä luonto touhuaa ja saa ihmeitä aikaan ihan hetkessä. Sinitiaisesta puhumattakaan, joka pää punaisena pistää pesää kasaan uuden uutukaiseen pöntöön pihatammessa. Mahtaa siellä olla ilo ylimmillään, kun pääsevät pesimään täysin pistämättömään yksiöön - ei tarvitse siivotakaan ennen muuttoa, ei muuta kuin verhot ikkunaan ja se on siinä. Onnen-tintti.

Tungos

Se minkä pitäisi hävitä ja äkkiä, on routa maasta! Mutta ei - sentti sentiltä se hiipuu alaspäin - nopeus ei vain vastaa lainkaan minun odotuksiani. Taimet nimittäin pitäisi jo äkkiä saada lopulliselle istumapaikalleen kasvihuoneeseen, alkaa olla hieman ahdasta tuolla väliaikaismajoituksessa. Mustasilmäsusannatkaan eivät enää millään malta pysyä omilla reviireillään vaikka on kiipimiskepit ja kaikki laitettu. Eikun ei - tungetaan vaan toisten purkkeihin ja äkkiä lyödään varsi kierteelle mihin ikinä osutaankin. Revi niitä sitten irti siitä. Hohhoijaa!
Eilen siivosin hikipäässä koko kasvihuoneen - hieman mullan lisäystä enää ja kaikki olisi valmiina kunhan vain ...

Ujo Sharon (Kaki, Persimon..)


Kokeilun vuoksi multaan tuikatut pari Sharonin siementä ovat nyt nähneet päivän valon. Tosin melko ujo on ainakin tuo ensimmäinen, ruskea siemenkuorihattu päässä yrittää tutustella uuteen ympäristöön - näkeeköhän tuo yhtään mittään :). Mielenkiinnolla odotellaan, mitä tuolta "hatusta" putkahtaa - kuten myös toisen siemenen itämistä.

Ulkona sataa kaatamalla, alakerran takassa on tuli, joten taidanpa siirtyä sinne ja olisikohan se jo ensimmäisten päikkäreiden aika :)

Syytä uskoa

... kuihin ja muihin menninkäisiin!
Minä nimittäin testasin tuota yläkuu - alakuu oppia  konkreettisesti. Kylvin siemenet kuun  pimennysvaiheessa ja mikä on tulos - mitään ei nouse! Ainoakaan samettiruusun siemen ei ole nähnyt tarpeellisesksi itää. Nyt täytyy sitten vain odotella ensiviikolle ja pistää kylvös uusiksi!
No ensiviikko  onkin tämän opin mukaisesti elettynä erittäin kiireinen - täytyy kouluttaa taimia ja pistää viimeiset kukkaset ja yrtit itämään.

Taimien lannoittamisesta olen yrittänyt etsiä tietoa kaikkialta ja lopulta päädyin tulokseen, että vasta 3 viikon kuluttua istutuksesta saa lannoittaa. Tätä tottelin ja huomasin, että se oli ihan vihoviimeinen hetki aloittaa lannoitus. Taimi- ja kylvömulta on niin vähäravinteista, että siitä ei riitä voimaa kasvuun. Mieluummin jossain 2 viikon tienoilla on syytä siirtyä ulkoiseen lannoitukseen. Taimet nimittäin vahvistui silmissä ja kasvupyrähdys on silmin nähtävissä.

Kokeilevana puutarhurina pistin koetukselle myös viisaampien opin: älä kastele multaa istutusvaiheessa... No enhän minä tuota muistanut (ollut sisäistänyt / uskonut), joten ei muuta kuin multa märäksi ja taimet sinne. Noooh - kyllähän niistä suurin osa jäi henkiin. Ainoa minkä menetin kokonaan, on pensastomaatin taimet. Lohdutin itseäni, että eiväthän ne olisi minnekään mahtuneetkaan - ainakaan kasvihuoneeseen - siis pitäköön tunkkinsa :)

Syytä uskoa kasvien ihmeelliseen kykyyn sietää kylmyyttä. Ruohosipuli on nimittäin talvehtinut kasvihuoneessa todella hyvin ilman mitään peitteitä. Siellä on jo hyvät alut näkyvissä ja odotankin sitä hetkeä, kun voin sieltä ensimmäisen varren leikata ruokaan :) NAMS! Persiljan ja salvian jätin sinne myös talvehtimaan, mutta niissä ei ole vielä elonmerkkejä.

Syytä uskoa myös, että FB:n arpajaisissa voi voittaa! Olen tuon ihmeen kokenut henkilökohtaisesti ja voittanut Kivikankaan "tykkäys-arvonnassa"  5 mm Ahti superkulta volframmorrin, jota sitten viimeviikonloppuna uittelin kahden ahvenen verran :).

Haluan uskoa, että tänäkin vuonna kesä vielä tulee ja toivottavasti lämmin sellainen. Se on ainakin todistettu, että tuolla taivaalla möllöttövässä pallossa energiaa löytyy. Ei tarvittu muuta kuin muutama tunti pilkillä, niin kasvot on kuin nokisutarilla ja käsissä hauskat rajat rystysten kohdalla. Ei voi edes narrata olleensa aurinkorannoilla tai sitten on täytynyt sammahtaa sanomalehden alle.  Siirrynkin tästä kahvikupin kanssa terassin puolelle luppoistelemaan aurinkoon :)

Aika kuluu

... ja kesä lähenee hurrrrjaa vauhtia - siis kalenterin mukaan. Ulos katsoessa ei juuri ole vielä kesästä toivoa, koskapa hankipakat eivät ole muuksi muuttuneet viimeisten viikkojen aikana ja nyt vielä lupasivat lisää lunta loppuviikosta. Pieni sisäinen puutarhurini itkee :).


Tämän viimeisen parin viikon aikana on kaikki taimennukset, koulutetut ja kouluttamattomat, kasvaneet aivan tuhottomasti. En kyllä käsitä mihin niitä tungen, jos tuonne kasvihuoneeseen ei kohta pääse. Tulossa siis kotikutoinen tuskafestivaali melko pian.

Etsiäkseni todisteita myöhäisestä keväästä (meteorologit puhuvat vain keskiarvoista), katsoin viimekevään muistiinpanojani: 6.4.2012 oli kasvihuoneessa maa täysin sulanut ja 6.5. kylvin jo yrtit sinne itämään. Mitäpäs luulette, josko tuo neljän päivän päästä olisi maan sulattanut, kun ulkopuolella on tänään puolimetriä lunta :(... Oih&Voih!

Kelloköynnös


Kelloköynnös istutuksen jälkeen

on tämän vuoden "uutuus" kasvatuslistallani. Ostin pussillisen siemeniä hyvissä ajoin. Vastoin tapojani luin kylvöohjeet siemenpussista ja liotin siemeniä ohjeen mukaan ennen kylvöä (melkoisia limaklönttejä tuli). Kylvön suoritin helmikuun puolivälissä ja sitten seurasi vain odotusta. Siemenet itivät kahdessa viikossa prosentilla 100% . 
Kasvattelin niitä noin 3 viikkoa kylvöastiassa, kunnes siirsin ne suoraan suuriin, n 5-7 litran muoviruukkuihin, joissa aion ne myöskin ulkoistaa, kunhan säät sallii.

Kelloköynnös 3 viikon kasvun jälkeen

 Kasvu on erittäin hyvällä mallilla - voi aiheuttaa vielä  ongelmiakin, jos ihan hurjasti venyvät pituutta. Pussin kupeessa on kauniit siniset kellokukat - saas nähdä mitä näistä tulee :)


Pääsiäinen

Nuotioherkkuja

meni täysin leppoistelun, syöpöttelyn ja ulkoilun merkeissä. Säät oli mitä mainioimmat ja nyt onkin sitten mukavasti pipon rajat poskilla :).

Oltiin toki pilkilläkin ja siltä reissulta on ihan pakko jakaa tämä totuus näin meidän kesken:  miehet kannattaa ottaa pilkille mukaan vain tekemään reikiä ja pistämään toukat koukkuun. Naiset ne kalat loppuviimeksi sitten kuitenkin saa, joten nytkin ukoille jaettiin vain pilkkimisen kokemusta :).


Paluu arkeen

alkoi heti tänä aamuna kuntosalin kautta! Kello soi 06:45 ja sitten 1.5 tunnin rehkinnän jälkeen olin "syömäsyntini" sovittanut - tältä erää.  Ulkona olisi kyllä nytkin sellainen "syyllistävän" kaunis hiihtosää, mutta onneksi jalat huutaa edelleen hoosiannaa eilisen piiiiiiitkän jääkävelyn jäljiltä, niin voinkin tästä siirtyä hyvällä omalla tunnolla sohvan nurkkaan katsomaan, kun vesi tippuu räystäiltä ja tintit rakentaa pesää pihatammen pönttöön :)