 |
| Helmikuisen auringon jälkiä |
Leppoistelun taustaa
Taustaksi kerrottakoon, että lopetin aktiivisen työurani (kesto about 40 v) 10.12.2012, jonka jälkeen olen yrittänyt totuttautua leppoisteluun - sanan täydessä merkityksessä.Mieli tottuu yllättävän helposti siihen, ettei ole aikatauluja eikä palavereja, mutta kroppa ei. Se onkin vihoitellut moista aikataulun ja stressin puutetta aina edellä mainitusta päivämäärästä asti. Nyt tosin - kahden kuukauden jälkeen - alkaa vähän helpottaa :).
Taitaa olla täysin tutkimaton luonnonvara tuo stressihormoonin vaikutus ihmisen elimistössä. Täytyy myöntää, että välillä suorastaan pelottaa, mitä kaikkea tässä vielä läpikäydään, ennenkuin kroppa on täysin sinut tuon puutoksen kanssa. Noh, eipä sitä nyt kannata tässä miettiä - mennään päivä kerrallaan.
Kuntoilu - siihen on nyt aikaa kuten myöskin käsitöille! Voi sitä puikon kilinää, mitä tämän talon seinät ovat jo joutuneet kuuntelemaan. Puolen tusinaa sukkaparia on tehty ihan skrätsistä ja saman verran keskeneräisiä saatettu päätökseen. Vuonna 2005 aloitettu seinäryijykin tuli kaivetuksi esille ... ja nyt on menossa villatakin kudonta.
Tämä on kaikkea sitä, mitä joskus työssä ollessani toivoin, että olisi aikaa tehdä. Nyt tuntuu mukavalle kun on aikaa - ihan kaikelle, jopa aamukahville ja lehden luvulle :).
